Näen nykyään paljon unia siitä, että tappelen, huudan tai vahingossa tapan äitini. Unet alkoivat noin vuosi sitten sen jälkeen kun olin tapellut isäpuolen kanssa kunnolla ja äiti asettui hänen puolelleen ja muutin itse pois. Joten ei tarvita kummoisempaa psykologiaa, että yhdistää nämä kaksi toisiinsa, vetää yhtäsuuruusmerkin ja todeta, että unet on jotain piilotajunnallista raivoa ja hylätyksi tulemisen tunteita. Välillä nämä katoavat, mutta keskimäärin tappelen äidin kanssa kerran viikossa. Ja alan olla aika väsynyt siihen.

Meillä on ehkä aina ollut melko etäiset välit, ei silloin kun olin pieni, mutta ehkä kymmenestä ikävuodesta eteenpäin. Joten on välillä kummallista, kun muut kaverit juttelevat äitiensä kanssa kuin ei mitään, kertovat jopa yksityisiä (minun mielestäni) asioita heille, täysin luoentavasti. Meille tekee tiukkaa jopa juoda kahvit aivan kahdestaan ja keksiä jotain puhuttavaa, joka ei ärsyttäisi toista.

No, onhan minulla hyvät välit sisaruksiin, erityisesti vanhimpaan pikkuveljeen, jolla on hyvin paljon samanlainen huumorintaju. Ja se on hyvä. Hän hieman ihailee minun itsenäisyyttäni ja opiskelujani ja asumistani Tampereella, mikä voitelee itsetuntoani ja ajottaisia yksinäisyyden tunteita ja minä puolestani nauran hänen täysin absurdeille jutuilleen ja olen valmis kuuntelemaan tuomitsematta, mitä muut perheenjäsenet eivät usein jaksa.

Aliisa kävi taas eilen kylässä, juotiin kahvia, syötiin karkkia ja höpöteltiin kaikenlaista. Hänen kanssaa on helppo puhua melkein mistä vaan ja vaikkapa purkaa äitiärtymystä. Eikä hänenkään perheensä ole mikään täydellinen idylli, joten saan yllättävää tukea sanomalla vaikkapa, että äidin pomottelu ja pikkutarkkuus ja tekopyhyys tekee hulluksi.

Vielä kuppi kahvia sekä asiallisemmat vaatteet päälle ja alan pikkuhiljaa heräillä tähänkin päivään. Edessä on lukumaratoni tenttiin, johon en ole taaskaan valmistautunut. Milloin oikein opin, että on kymmenen kertaa kannattavampaa tehdä joka päivä vähän töitä sen eteen, että muistaa päivän aikana opitut asiat kuin että vaahtoaa kuukauden jutut edellisenä iltana? En varmaan koskaan. Seuraavalla periodilla teen tiivistelmän heti luennon jälkeen tai kirjoitan päiväkirjaa, tässä ollaan sentään yliopisto-opiskelijoita jo.