Valvoin neljään lukien Harry Potteria eli reippaat neljän tunnin yöunet taas. Yllättävää kyllä, olen pysynyt hereillä koko päivän ja vieläpä hyvin. Ja edelleen keikun pystyssä, vaikka kello tulee taas yksi.

Dramaturgian tunti taas tänään, omaa tekstiäni ei onneksi käsitelty tällä kertaa. Keskiviikkona kylläkin enkä ole taas tehnyt sen eteen mitään... En vain keksi mitään aihetta, jota haluaisin käsitellä! Tai no, idean puolikkaita kyllä löytyy, mutta siihen ne jäävätkin. En saa itään aikaiseksi paperille. Ja keskiviikkona on jako ja kirjallisuuden tenttikin ja huomenna nukun kuitenkin pitkään ja menee koko iltapäivä luennoilla, jonka jälkeen zumba ja Frendit ja sitten olenkin jo niin raukeassa tilassa, että päässä liikkuu entistä vähemmän mitään...

Draamaryhmän toinen(kin) poika on kiinnittänyt huomioni. Kummallinen ilmestys, gootti tai vastaava, ja kirjoittaa pahuksen hyvin. Minusta vain tuntuu, että hän on tänään(kin) osoittanut kaikki yhteiset keskustelut minulle... Tai no, me istumme vastakain, mutta silti hämmentävänn usein hänen katseensa etsi juuri minut kohteekseen. Ja minä tietenkin keimailin ja hyyilin ja venyttelin typerästi, en mahtanut itselleni mitään. Vaikka ulkonäköni ei tosiaan ole mitään valioluokkaa (erityisesti tänään ja eilen olen tuntenut itseni taas pitkästä aikaa oikeaksi peikonpoikaseksi - viikonlopun suklaakaloripommi on tuonut otsalleni taas finnejä ja silmät ovat unettomuudesta punaiset), ehkä hyvällä tahdolla söpön rajamailla silloin kun olen kaikken eläväisimmilläni, niin silti minun on pakko testata viehätysvoimaani melkein jokaiseen kaksilahkeiseen ja tietyissä tapauksissa hameväkeenkin. Pieni flirtti piristää päivää.

Huomenna on taas teatterin historiaa, viime viikolla hän istui viereeni, vaikka muuallakin olisi ollut tyhjiä paikkoja. Hämmennyin. Istuukohan hän huomennakin viereeni? Vaikka mitäpä sen on väliä, en minä oikeastaan ole sillä tavalla kiinnostunut lainkaan. Harmillista sinänsä, pari vuotta sitten olisin ollut aivan ekstaasissa: silloin elin edelleen wannabe-gootti -vaihettani. Mutta niin kuin olen sanonut, nykyään olen enemmän minä. Pidän toki siitä esteettisyydestä ja muusta, mutta varsinainen kauhuromantiikka... Hmh. En tiedä, miten pitäisi suhtautua. Tai pitäisikö suhtautua mitenkään, ehkä olen vaan niin kuin en olisikaan ja nautin tästä pienestä kujeilusta ja epävarmuudesta.