Kaivattu minäminäviikonloppu.

Olen siivonnut koko kämpän, käynyt kirppareilla ja ostanut lenkkikengät, tehnyt sämpylöitä ja pinaattilettuja ja katsellut elokuvia. Tänään kävin varovaisella puolen tunnin lenkillä ja sen jälkeen saunassa.

Olen ajatellut uimisen aloittamista, tässä lähellä on kai halli aamu-uinti 6-8 olisi neljä euroa. 3,30, jos maksaisi bussikortilla, tai ainakin näin ymmärsin... Aamu-uimisessa on jotain viehättävää, vaikka tiedänkin, että tällä unirytmillä tuskin ikinä onnistuisin talsimaan sinne noin aikaisin... Mutta mukava ajatus se olisi. Olisin reipas, sporttinen, nuori opiskelija, kiinni elämässä täydellä teholla.

Eli siis, laihdutus/kunnon kohottaminen on kestänyt vasta viikon, joten on hölmöä olla tästä näin varma, mutta tällä kertaa todella uskon, että tästä se on viimein lähtenyt. Nyt minä haluan onnistua ja muuttaa elämäni! Ja toisaalta on sääli ajatella, etten ehkä pitkään pitkään aikaan,  voi mässäillä aivan yli äyräiden. Vaikkei siinä lopulta mitään ihanaa olekaan, ähkyssä olossa. Paitsi ne ensimmäiset suupalat.