Jako sujui vallan hyvin, meni vain kaksi tuntia enkä eksynyt kertaakaan. Oli taas nätti ilma kävellä ja ensi kerralla osaan jo oikoa turhia mutkia, joilla ei ole postilaatikon postilaatikkoa koko matkalla. Alaselkä on kipeä, mutta ei sentään niin pahana kuin viikko sitten 4,5 tunnin kävelyn jälkeen. Saldo viisi euroa, MUTTA on myös se liikunta. Muuten olisin ollut taas koneella koko päivän.

Draamatunnilla luettiin tekstit ja annettiin palautetta:

- minun täytyy kirjoittaa itselleni tärkeistä aiheista, vaikka ne olisivatkin pieniä

- minun on löydettävä oma tyylini

- nyt energiani menee sketsin vääntämiseen

- MUTTA aiheutin porukassa repeilyä, repliikeissä ei ollut mitään tarkoituksettoman hämärää eli mielestäni ihan onnistunut farssi. Höpöhöpö-juttuhan se oli, mutta sen tarkoitus oli yksinomaan viihdyttää, toimia arjen keventäjänä. Ensi maanantaiksi sitä pitäisi muokata syvällisempään suuntaan, sain paljon ideoita, vaikka en olekaan varma, tarkoittiko opettaja juuri sitä, mitä minä nyt aion tehdä tekstille. Enkä oikeastaan välitä. Siitä tulee hyvä. Se on minun tekstini. Minun neljäs ns. päätelty näytelmätekstini, ei siis vain pelkkä yksittäinen kohtaus, vaan kunnon juonellinen juttu ja olen melko ylpeä siitä.

Yksi ryhmämme teksti jäi erityisesti mieleeni kammottavuudellaan ja sillä, että sen pää-ääninäyttelijää esitti Miika. Erittäin vakuuttavasti. Sillä on hyvä ääni, sellainen matala, ja rauhallinen puherytmi ja se osaa painottaa jo lukiessaan ensimmäistä kertaa oikeita asioita. Hyvin seksikästä. Hahmo oli täysi kusipää, dominoiva, sairas, pelottava... Mutta niin ihastuttava tulkinta. Taisin taas vähän ihastua sen johdosta tähän Miikaan. Sehän kirjoittaa itsekin niin hyvin. Pääsee vissiin vielä sinne TeaKiinkin. Osaa antaa palautetta melkein mistä vaan, on jo nyt opettajan suosikki. (Ja minä olen inhokki, en osaa koskaan sanoa mitään järkevää, minulla ei ole mitään mielipiteitä mistään enkä edes itse tiedä, millaista kirjoitustyyliä edustan... Ja minä olisin niin halunnut olla se Hyvä, se jonka palautteella on Merkitystä, se, joka Tietää Aina Mitä Tekee. Olisin halunnut olla täydellinen. Jo nyt.)

Loppuviikko on siis vapaata. Huomenna luen tenttiin, ehkä kirjoitan, perjantaina ostamaan herkkuja (<3) ja ehkäpä leffaa, lauantaina jako (kai?), sunnuntaina ei mittään paitsi että silloin viimeistään täytyy kirjoittaa uusi versio (toiv. ei mene sunnuntaihin, nyt on PAKKO keskittyä ja helvetti vieköön NÄYTTÄÄ kaikille!) ja tietty lukea kaikkina päivinä tentteihin... Mutta saahan nukkua pitkään. Tosin sekin on menettämässä merkitystään. Ärsyttää nukkua aina kahteen ja alkaa aktivoitua vasta joskus neljän tienoilla ja sitten onkin jo ilta... Tänäänkin väsytti siinä yhdeksän aikaan aivan julmetusti, mutta nyt taas virkosin enkä varmaan saa / tahdo saada unta moneen tuntiin.

Tämä elämäni sietämätön keveys ahdistaa. On toki kirjoittaminen, koulu ja nyt on vastuu noista mainoksistakin, mutta silti tarvitsen jonkun painavamman syyn olla täällä. Jotain, jolla täyttää päivät. Jotain, joka saa minut innoissani ylös sängystä joka päivä sen sijaan, että ajattelen "Voi vittu..." joka kerta, kun herätyskello soi. En keksi muuta vastausta kuin joku toinen ihminen. Siitä nämä minun salama-ihastumisenikin kertovat.

Me ei saatu sitä asuntolainaa,
kun ei onnistuttu säästämään
sitä minimimäärää sittenkään
Osa asuntosäästöistä hupeni kuin itsestään

Pidä silmät kiinni kun kaasu pohjassa lähdetään
takapenkillä lapset nukkuu
ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään
Meidät mutkaan viimeiseen vien
Jäädä saat julma maa
kun emme enää nyt jaksaneet
Meidät saa unohtaa
jos emme tarpeeksi maksaneet

Eikö vähempi riitä
ehkä pian meitä vaaditaan
jopa hengitysilmasta maksamaan
Joku tosissaan luulee sen olevan vain elämää

Pidä silmät kiinni
kun kaasu pohjassa lähdetään
Takapenkillä lapset nukkuu
ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään
Meidät mutkaan viimeiseen vien
Jäädä saat julma maa
kun emme enää nyt jaksaneet
meidät saa unohtaa
jos emme tarpeeksi maksaneet

Me teimme kaiken väärin
tai ehkä oikeaa ei ollutkaan
Jokin seinät vain sai kaatumaan
Jää vain tyhjä tunne
kun elämässä häviää

Pidä silmät kiinni
kun kaasu pohjassa lähdetään
Takapenkillä lapset nukkuu
ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään
Meidät mutkaan viimeiseen vien
Jäädä saat julma maa
kun emme enää nyt jaksaneet
Meidät saa unohtaa
jos emme tarpeeksi maksaneet

Jäädä saat julma maa
kun emme enää nyt jaksaneet
Meidät saa unohtaa
jos emme tarpeeksi maksaneet