Tänään todellakin soitin vanhan lukioni kansliaan ja höpisin surkealla äänellä että olen sen verran kipeä, etten voi tulla. Käskivät lähettää lääkärintodistuksen "sitten kun olet vähän paremmassa kunnossa". Hah, sitä päivää ei tule. Mahtoiko kanslisti tietää sitä? Ehkä. Tai ehkä hän unohti minut saman tien laskettuaan luurin alas. Toivon, että näin on. En tahtoisi joutua selittelemään, missä todistus viipyy.

Nukuin kahteen asti jälleen, värjäsin kaavun mustaksi huomisen larppia varten ja näpyttelin paniikissa esseetä, jonka luulin joutuvani palauttamaan jo tänään. Onneksi luin ohjeistuksen vielä kerran ja aikaa onkin tiistaihin saakka! Minulla kun ei ole aavistustakaan, miten käsittelisin Riitta Pohjolan väitöskirjaa Georg Büchner ja Dantonin kuolema - Vallakumousdraama vai tragedia? Koko julkaisu ei kiinnosta minua pätkääkään eikä sen aihe, kiistelty Danton's Tod -näytelmä. Ranskan vallankumous. Kuivaa.

Huomenna olen todella menossa elämäni toiseen larppiin Tampereelle. Matka kestää junalla 2,5 tuntia, mutta minähän pidän junista. Lähijunien penkit tosin ovat ikävät ja hankalat, jos ei saa vallattua kokonaista nurkkausta vain itselleen. Pelaan Rabastan Lestrangea, parittajaa, jota entisten kihlattujen äänet vainoavat. PJ:nä toimii eräs kaverini, muita seurasta en henkilökohtaisesti juuri tunnekaan. Hermostuttaa. Olen huono uudessa seurassa, jossa itse olen se ylimääräinen, sopimaton pala. Koko illan olen etsinyt proppausta ja pakannut valmiiksi, herätys olisi 9.30 (lue 10.00 ->), bussi keskustaan 11.06, käyn ostamassa eväitä junaan ja 12.03 lähdetään Tampereelle. Peli on yöpeli, joka kestää kolmeenkin saakka, toivottavasti jaksan keskittyä ja valvoa ilman "tää on tyhmää, tyhmää" -ajatuksia.

Sain töitä jakajana keskiviikkoisin ja lauantaisin eli nyt minulla on hyvä syy kieltäytyä porukoiden "tulisit kotonakin käymään" -pyynnöistä. Inhoan isäpuoltani, en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä niin hyvin kuin suinkin on mahdollista. Täytyy tosin katsoa, kuinka jaksan tuota työtä tehdä: jos tuntipalkka on liian huono ja aikaa menee paukkupakkasilla aivan tuhottomasti, tokkopa minun kannattaa sellaista paskaa vääntää. Parempihan se on kuin ei mitään, mutta joku järki asioissa sentään.

Asuntolassa on ollut hiljaista. Joku mainitsi jostain pileistä, mutta minulla ei ole aavistustakaan, missä ne olisivat. Meteliä ei kuulu, joten tuskin täällä? Tai sitten äänieristys on ihan huippua. Masentavaa, etten ole löytänyt ketään samanhenkistä, jonka kanssa höpötellä ja nauraa. Tai eihän se mikään ihmekään ole, jos istuu omassa luukussaan koneen ääressä päivät ja yöt, mutta uskon, ettei tässä asuntolassa ainakaan sellaista ole. Kaikki vaikuttavat snobeilta, pissiksiltä, tekotaiteellisilta, urpoilta tai nössöiltä.

Tästä vuodesta saattaa tulla hyvinkin yksinäinen.