Tapasin vanhoja kavereita eilen paikallisessa pubissa ja olikin aluksi melko mukavaa. Rentoa läppää, kaljaa ja tupakkaa. Juttelua ja yhteisiä säveliä. Sitten asiat alkoivat mennä pieleen, pöytään tuli jotain minulle tuntemattomia tyyppejä, yksi kaveri alkoi jauhaa koko ajan miesjutuistaan ja laittaa tekstiviestiä yhdelle hepulle, jonka kanssa n esättäsivt koko aamuyön että pannaanko menemään vai mennäänkö panemaan. Seuraan liittyi myös se yksi Sielunsisko, josta olen taannoin kirjoitanut, se tyttö, josta olen ollut enemmän vähemmän kiinnostunut neljä vuotta. Se ei enää seurustele. Halattiin pitkään ja minun mahassani hytkähti jälleen hassusti - tällaista se siis on kun varoittamatta the love of life istuu pöytään eikä taivaasta edes laskeudu enkeliparvea laulamaan hoosiannaa-, mutta sitten sekin meni pieleen. Yki toinen kaveri oli riitautunut Siskon kanssa tai oikeastaan Sisko oli tehnyt sille aika paskamaisen tempun (vietellyt kaverin ihastuksen noin muuten vaan huvikseen eikä edes vakavalla pohjalla), joten oli syntiä jutella Siskon kanssa. Draamaa. Se lähtikin sanomatta hyvästejä ja ilta loppui siihen, että mut blokattiin täysin, Siskon kanssa riitautunut kaveri totesi yhdelle toiselle että onpa kiva kun tulit vähän tuomaan ekaa kertaa tähänkin iltaan jotain kivaa - ei helvetti, kolmeen kuukauteen en oo niitä nähnyt ja sitten vaan vittuillaan että olenpas minä kurjaa seuraa. Aion irrottautua niistä taas, ehkä joskus kesällä voidaan taas mennä kaljalle, mutta nyt ei enää jaksa tuollaista. Pitäkööt piirinne.

Tänään krapulaa ja Hynttyyt yhteen -sketsisarjan DVD:tä. Löysin kaapista vanhan punaruudullisn miesten flanellikauluspaidan, jonka aion omia. Tanssin se päällä huoneessani ja keikistelin peilille. Siitä tulee varsin hyv ä asuste, joku leveä vyö vaan siihen tai sitten vähän kaventaa niin tulee kiva muka-taiteellinen väriläiskä tähänkin synkkään pukeutumiseen.

Huomenna verikoe heti aamusta ja tiistaina menen kai katsomaan äidin äitiä ja sieltä sitten takaisin asuntolaan uudeksi vuodeksi. Olen siellä tod. näk. yksin ja selitän jälkikäteen ihmisille että joo, Helsingissä olin. Tänne tuppukylään en ole jäämässä, en ainakaan eilisen jälkeen. Paska kaupunni. Paskoja, ilkeitä ja katkeria ihmisiä.

Uusi vuosi yksin tosin on masennuksen ja säälittävyyden huippu.