Eilen oli koulun pikkujoulut, jonne JP ei tullut. Join liikaa ja olin tukevassa humalassa jo yhdentoista-kahdentoista aikaan ja joinkin loppuyön vettä. Yhdeltä pois, paistoin kananmunia (ihme ettei palohälytin pirahtanut soimaan, koko kämppä oli sankassa savussa) ja kahden aikoihin nukahdin. Aamulla pienen liskodiskon jälkeen ylös, olin melko hyvällä tuulella kunnes läpimenossa iski kauhea masennus. Mokailin ja nuokuin lavasteissa. Ruokatunnilla en syönyt mitään, nukuin vain ja ujuttauduin ennen tuntia the näytteijöiden seuraan, jossa JPkin siis piti hovia. Olin täysin ulkona kaikesta. Ja mokailin taas toisessa läpimenossa.

Inhoan itseäni. Kukaan ei halua minua. Haaveilen säälittävästi JPstä, olen ruma ja lihava ja huono kaikessa, ihmisenä täysi läppä.

Huomenna on taas larppausta, joudun heräämään viideltä. Sairasta. Mutta saanpahan muuta ajattelemista. Ja näen, onko tytön sädekehä himmennyt, hän jutteli minulle tänään FBssä, mutta olin liian masentunut JPstä.

En näe sitä koko joululomalla. Se ei kaipaa minua, ehkä se seurustelee tai hilluu jonkun sievän tytön kanssa. Suutelee sitä, vitsailee, käy viereen nukkumaan ja herättää aamulla hyväilemällä niskaa.

Mikä mussa on vikana? Miksi mun täytyy olla tällainen?