Tanssii hullu Amalia kamalia tansseja tanssii
tai sitten sillä on siellä mies.
Ja ne laulaa..laalalalalalaa mielenvikaisia likaisia lauluja laulaa
ikivanhoja iskelmiä mitä lie.

Siellä se penkoo kakkulapioita kapioita kirtusta penkoo
lakanoissa on kauniisti kirjailtu A.
Ja välillä se itkee
sodassa kaatunutta maatunutta majuria itkee
joka sieltä jostan ei palannutkaan.

Kahvipöydässä sama homeinen pullakranssi
josta homeen pois voi raaputtaa.
Särky hellittä tai sen unohtaa kun tanssii
ja muistoihinsa nukahtaa.

Tyttö on seurustellut vasta kuukauden. Kuukausi, eihän se ole mitään. Mutta ei silläkään ole merkitystä, sillä toisen oma on toisen oma. Kunpa tietäisin, kuka se on...

Näin hänestä viime yönä unta. Suloisia unelmia. Merkillistä, olen ennen ollut kiinnostunut naisista vain välähdyksen omaisesti, todennut ajatuksissani, että onpas miellyttävä ilmestys. Paitsi tietenkin se yksi kaverini. Millä salanimellä minä häntä kutsuisin? Sisko. Joo. Sillä me olimme kuin sisaruksia, puolikkaat, silloin 15-vuotiaina. Ja siitä olisi voinut tullakin jotain, ellen olisi - jälleen kerran - sössinyt kaikkea. Suutelimme toisiamme humalaisesti, hipelöimme sieltä täältä. Kunnes minulle tuli niin huono olo, että oli pakko siirtyä sisälle. Jostain syystä suutelin myös toista ystävääni, kokeilumielessä. Sisko oletettavasti loukkaantui, minkä tajusin vasta kun oli liian myöhäistä. Sen jälkeen välimme ovat olleet... viileät. Vaivaantuneet. Näemme ehkä muutaman kerran vuodessa ja silloin minä muistan ja etsin hänen silmistään sitä samaa. Hän väistää katseeni. Nykyään hän seurustelee pojan kanssa, joten kokeiluksi se hänelle jäikin. Mutta minua se on kalvanut kaikki nämä vuodet. Siksi luulinkin olevani täysin hetero, että Sisko oli vain joku kummallinen poikkeus ja päähän pinttymä, hänen kanssaanhaan minä kaikken "pisimmälle" olen mennyt ja hänen kanssaan se ehkä tarkoittikin jotain. Sen jälkeen olen ihastunut/hullaantunut/rakastunut moniin poikiin ja muutaman kerran etäisesti kiinnostunut tytöstä. Aina samassa paikassa ja alkoholin vaikutuksen alla minä toivon, että jatkaisimme Siskon kanssa sitä jotain, joka tuntui jääneen kesken. Ehkä nyt minäkin olen unohtanut. Vieläkin minä olisin valmis kyllä kokeilemaan Siskon kanssa, me olimme/olemme niin samanlaisia.

Ja nyt on Tyttö, jota ajattelen niin paljon enempänä kuin vain "mielyttävänä ilmestyksenä". Kuukausi. Ja hänhän on vasta 17,5, ei sen tarvitse olla mitään vakavaa. Ei sen tarvitse kestää kuukausia, vuosia.

Mutta se meidän eromme... Olisin halunnut niin paljon enemmän... Edes katse, edes kevyt  "moikka". Mutta ei mitään? Ja minä niin kehräsin mielihyvästä, aamulla minulle kerrottiin, että hän oli sanonut unissaan nimeni. Todellakin. Minä vaikutin häneen, eikö? Hän näki minusta unta, samperi. Olin niin varma, että sen oli pakko tarkoittaa jotain.