En ole taas jaksanut kirjoittaa.

Olen saanut töitä, lastenvahtina. Nyt olen kuukauden verran käynyt kerran viikossa eräässä perheessä pari tuntia kerrallaan, ensi kuun alusta pääsen auttelemaan ehkä joka päivä. Kannettava tipahti lattialle, emolevy paskana ja jouduin viemään sen tutkittavaksi (100 euroa ei mistään) ja lopulta ostamaan uuden koneen (400 euroa). Torstaina pitäisi maksaa opintomaksuja 550 euroa ja tililläni on tällä hetkellä 290, saan silloin myös 70-90 euroa noista töistä. En tiedä, miten maksaisin tuon opintomaksun... Piti kysyä äidiltä lainaa 300 euroa nyt viikonloppuna, mutta niilläkin on tosi tiukkaa enkä sitten kehdannutkaan... Mutta pakko se kai on. En uskalla mennä kysymään osamaksustakaan, en vain kehtaa.

Koulujuttuja on aivan liikaa. Tänään unohdin yhden tärkeän kurssin ja huomenna pitäisi taas alkaa ysiltä ja kello on jo yksi. Nukuin päiväunetkin tänään eli tästä ei tule taas yhtään mitään. Olen ollut viikon verran vuoroin masentunut ja vuoroin vihainen kaikesta mahdollisesta, se Älä alistu -kamppanja ottaa päähän, samoin perussuomalaiset ja sitten Feissarimokissa oli juttu, jossa odottava teinimamma poltti tupakkaa eikä pitänyt sitä minään ihmeellisenä ja sitten sinne kommentoikin joukko urpoja, joiden mielestä muiden asiat ei kuulu kenellekään. Raivosin ja ivailin oikein urakalla. Inhoan tyhmiä ihmisiä. Menkat alkoi tänään, minulla on ruokana vain paljasta leipää (no voita on) ja muroja, tosin maitokin loppui tänään. Huomenna on pitkä päivä ja lisäksi töitä taas ja pitäisi skannata verokortti enkä tajua mistään mitään.

Koko vuosi on ollut rahanhukkaa. Tai siis, mitä mä oikein kuvittelin? Että pääsen oikeasti TeaKiin? Ennakkotehtävien palautus oli pari viikkoa sitten, niistä tuli huonoja huonoja huonoja. Rakastan kirjoittamista ja tarinoiden kehittelyä, mutta en kestä tätä painetta. Kaipaan lomaa. Ja pääsiäislomalla lupauduin taas yhteen larppiin, koska luulin, että olisi rahaa matkiustaa, mutta paskat on.

JP on ollutta ja mennyttä. Se vain ärsyttää sillä meuhkaamisellaan. Tosin tänään se hieroi luennolla yhden ärsyttävän tytön hartioita ja kyllä mä sitä hieman katkerana katsoin edelleen. Näen levottomia unia ja olen turhautunut, kukaan ei pidä minusta. Huono ryhti, keltaiset hampaat, takkuiset puolivärjätyt hiukset, vaatteina rumia, rikkinäisiä lumppuja... Mä en ole mitenkään mielenkiintoinen ja lisäkseen mun puolesta kaikki voisivat painua sinne minne päivä ei paista ja antaa mun olla viikko rauhassa, syödä hyvin ja rentoutua. Perkele.